Esteettömyys ja saavutettavuus ihmisoikeutena

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

 

Esteettömyys ja saavutettavuus merkitsevät kaikkien sellaisten esteiden poistamista, jotka vaikuttavat vammaisten mahdollisuuksiin osallistua yhteiskuntaan sen täysivaltaisina jäseninä.

 

YK:n vammaisten ihmisoikeussopimius edellyttää 9 artiklassaan, että jäsenvaltiot tunnistavat ja poistavat saavutettavuuden esteet kaikilla elämänaloilla. Esteiden poistamiseksi jäsenvaltioiden on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin muun muassa varmistamalla, että yleisölle tarjottavat yksityiset ja julkiset palvelut ovat kaikille saavutettavia. Jäsenvaltioiden pitää esimerkiksi järjestää koulutusta, avustajia ja apuvälineitä, edistää teknologiaa ja luoda vähimmäisstandardeja esteettömyyden alalla.

 

Esteettömyys on käsitteenä laaja, eikä se rajoitu rakennetun ympäristön esteettömyyteen. Fyysisen esteettömyyden lisäksi esteettömyys voi olla esimerkiksi sosiaalista, taloudellista tai tiedonsaannin esteettömyyttä. Voi olla myös niin, että palvelu on sinänsä esteetön ja saavutettava, mutta niin vaikea, monimutkainen tai kallis, että se ei ole käytettävä. Tällöin kyse on saavutettavuuden esteestä.

 

Rakennetun ympäristön esteettömyys puolestaan voi ilmetä monella tavalla. Se voi olla liikkumis-, näkemis- tai kuulemisympäristön esteettömyyttä.

 

Usein kuulee epäilyksiä, joiden mukaan esteettömyys tulisi huomattavasti kalliimmaksi kuin esteellisyys. Kun esteettömyys otetaan huomioon jo tiloja tai palveluja suunniteltaessa, kustannukset eivät kuitenkaan yleensä ole juuri suurempia kuin esteellisissä ratkaisuissa. Valmiiksi esteetön palvelu tai tila ei myöskään tarvitse myöhemmin muutoksia tai lisäyksiä. On myös hyvä huomioida, että esteettömyys ei palvele pelkästään vammaisia. Se hyödyttää esimerkiksi vanhuksia tai pienten lasten kanssa kulkevia ja parantaa yleisesti ottaen palvelun tai rakennuksen laatua ja turvallisuutta.

 

Esteettömyys voidaan näkökulmasta ja tilanteesta riippuen liittää moniin ihmisoikeuksiin. Nopeasti ajateltuna esteettömyys tuntuu olevan liikkumisvapauden johdannainen. YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksessa esteettömyys liitetään kuitenkin ensisijaisesti osallisuuteen yhteiskunnassa ja itsenäiseen elämään. Näkökulma on siis laajempi kuin pelkkä liikkuminen. Oleellista on, mitä seurauksia vammaisille on esteettömyydestä ja esteellisyydestä eli miten se vaikuttaa heidän elämäänsä yhteiskunnassa.

 

Asumisessa esteettömyys on tietysti keskeinen oikeus. Jokaisen on voitava liikkua kodissaan, kotiinsa ja sieltä pois. Kotoa on voitava olla yhteydessä ulkomaailmaan ja siellä on pystyttävä sähköiseen asiointiin. Vammaisen henkilön turvallisuuden takaamiseksi ulos- ja sisäänpääsyn on toimittava aukottomasti vaaratilanteissa. Vammaisen on voitava toimia kodissaan niin itsenäisesti kuin mahdollista.

 

Yleinen ajattelutapa on, että YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus ei luonut uusia ihmisoikeuksia vaan toi jo olemassa olevat oikeudet vammaisten ulottuville. Tämä pitää paikkansa. Mutta esteettömyyden nostaminen omaksi artiklakseen antaa aivan uutta sisältöä monille vakiintuneille ihmisoikeuksille, kuten liikkumisvapaudelle, yhdenvertaisuudelle sekä oikeudelle vapauteen ja turvallisuuteen.


Kirjoittaja Sanna Ahola on VIA-projektin projektipäällikkö ja lakimies.